Koulutus toteutetaan etäopetuksena verkon välityksellä (reaaliaikainen opetus Zoomilla). Koulutus myös tallennetaan ja tallenne on käytössäsi kahden viikon ajan koulutuksen jälkeen. Saat sähköpostiisi osallistumislinkin ennen koulutuksen alkua. Voit osallistua tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Tarvitset toimivan nettiyhteyden ja tietokoneen peruskäyttötaidot. Kysy tarvittaessa lisää: kesayliopisto@turunkesayliopisto.fi, 02 232 3302.

Jäämistösuunnittelu mielletään usein lähinnä verosuunnitteluksi: miten järjestää asiat siten, että jälkeenelävä puoliso, perilliset ja testamentinsaajat aikanaan joutuisivat maksamaan mahdollisimman vähän veroa. Vaikka verotus on lopputuloksen kannalta tärkeässä roolissa, erilaisia toimenpidevaihtoehtoja (omistusoikeus, käyttöoikeudet, jaettu omistusoikeus jne.) suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon paljon muutakin. Kuolinpesät saattavat olla vuosikymmeniä jakamatta, jolloin järjestelyjen toimivuudella tai toimimattomuudella on huomattava käytännön vaikutus osallisten elämään.

Avioliitossa ja muissa parisuhteissa keskeinen kysymys on lesken siviilioikeudellinen asemaa suhteessa perillistahoon. Lapsettomissa avioliitoissa lesken lakisääteinen asema on yksiselitteisen vahva, mutta tällöinkin on syytä ennalta hahmottaa myös lesken kuoleman jälkeen syntyvä tilanne. Lähemmin tarkastellen lain tarjoama ratkaisu ei ehkä olekaan juuri kyseisen parin ja henkilöpiirin osalta optimaalinen. Toisaalta, jos kysymyksessä on muu parisuhde kuin avioliitto, jälkeen elävän osapuolen aseman järjestäminen on erityisen tärkeää. Monille tuntuu edelleen tulevan yllätyksenä, kuinka vähäiset avoliiton lesken kuolinpesäoikeudet ovat liiton kestosta ja mahdollisista lapsista riippumatta.

Kokonaisjärjestelyiden osana on niin ikään harkittava edunvalvontavaltakirjojen tarve. Henkilön toimintakyvyn menetys missä tahansa elämänvaiheessa on sopimus- ja testamenttijärjestelyjen eräänlainen ”perälauta”. Ellei edunvalvontavaltakirjaa ole, suunniteltujen järjestelyjen toteuttaminen ei kenties aikanaan tavallisen edunvalvojan toimivaltuuksien puitteissa olekaan mahdollista.

Peruslähtökohta liitto- ja perhetyyppien moninaisuus:

• pari, lapset tai lapsettomuus, ei-yhteiset lapset, sekä
• parisuhteisiin sovellettavat lait: jälkeen elävän jäämistöoikeudellinen asema, parisuhdevarallisuusoikeuden vaikutus jäämistöön ja perintöön.

Kartoituksen lähtökohta: mitä osapuolten asioissa lain nojalla tapahtuu, jos ei tehdä mitään? Seuraavaksi: miltä osin osapuolet haluavat poiketa tästä lain tarjoamasta lähtökohdasta?   keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseen:

• Avioehtosopimus, sen tarjoamat mahdollisuudet ja vaikutukset. Muut aviopuolisoiden varallisuussopimukset. Näiden verotuksellinen vaikutus
• Avopuolisoiden ”avoliittosopimukset” ja omaisuuden erottelu. Erottelun verotus
• Vakuutusinstrumenttien tarjoamat mahdollisuudet
• Testamentaariset keinot ja testamentilla annettavien oikeuksien laajuus. ”Luovuttavaksi tehty” testamentti
• Yhteisten ja ei-yhteisten lasten asema: laillisen eriarvoistamisen rajat ja tavat. Elinaikaisten varallisuudensiirtojen vaikutukset perinnönjaossa
• Lapsettoman parin määräykset erityisesti kummankin kuoleman jälkeistä aikaa ajatellen
• Edunvalvontavaltuutus ja sen tarve: lesken toimintakyvyn menetys leskeysaikana ja kuolinpesätoimien vaikeutuminen valtuutuksen puuttuessa.

Rakennetun kokonaisratkaisun loppuarviointi myös verotuksen näkökulmasta

koulutussihteeri Helena Risku, helena.risku@turunkesayliopisto.fi, puh. 044 720 1143
rehtori Mikko Suhonen, mikko.suhonen@turunkesayliopisto.fi, puh. 044 720 1146